Waterloo

Eräänä tammikuisena iltapäivänä lähdin ajelemaan kohti Pohjanmaalaista rannikkokuntaa, Korsnäsiä.

Pieni räntäsade ei menoa haitannut, kun kohteenani oli niinkin mahtipontista aluetta kuin Waterloo. 

Waterloo alueella on upea kuntorata joka myötäilee alueen rinteitä ja nyt siellä olikin upeat hiihtoladut.

Aiemmin tutustuttuani alueen reitteihin kartalta kiinnitin huomion siihen, että pääkohteeseeni Waterloo patikointireittiin yhtyy toinen lyhyempi reitti nimeltään kaivosreitti ja kävinkin sen ensin erikseen läpi

Tuo reitti on vain 2 km pitkä mutta tutustuttaa osaltaan kävijän kaivostoimintaan mitä alueella on vuosien 1960 - 1973 välillä harjoitettu. Reitti etenee avolouhoksen reunoja nousten myöhemmin harjujen päälle. Matkalla on opaskylttejä ja levähdyspaikkoja. Nyt vielä reitti oli lumipeiteen alla, mutta voisin olettaa että kesän tullessa reitti on mielenkiintoinen käyntikohde.

Sieltä siirryin autolla Waterloo reitin lähtöpisteeseen Waterloon kuntoradan yhteydessä. Tuolta reitti hetken kuntorataa seurattuaan, sukeltaa metsään, jossa kulkija saa tutustua pienien korkeuserojen reittiin sekä erilaisiin kasvustoihin. Tämä reitti on janareitti pituudeltaan 3666 metriä ja on ehkä kaikista käymistäni reiteistä parhaiten välimatka merkitty, sillä välimatkoja kertovia kylttejä oli paljon. Reitin varrella on erilaisia luontoaiheisia hahmoja taideteoksina.

Reitin lähtöpisteessä on kota, mutta reitillä ei varsinaisia laavuja tai kotia ole. Levähdyspaikkoja on pari välillä, mutta niihin merkittyjä tulipaikkoja en nähnyt, enkä varsinkaan kuivana aikana uskaltaisi tulta sytyttääkään. Reitin toisessa päässä on pöydän ja pennkien ,lisäksi kaivonrengas jonka sisään tulen voi sytyttää vaikkapa makkaran paistoa varten.