Etelä-Konneveden kansallispuisto

Mieleni sitä haluavi, aivoni ajattelevi, sydämeni sille sykkii kun jalkani minua eteenpäin lykkii. Luonnon äänet kun korviini kuulen, osaksi suurta luonnon monimuotoisuutta tulleeksi luulen. 

Ikää kun kertynyt on, en silti ole voimaton. Itsestä kun huolta pitää, elinvuosia myös silloin lisää. Kun kroppa huutaa hallelujaa ,  omat sanat tuolloin kuulee,  vielä hetken edetä jaksa, silloin määränpää on edessä, ja voittaja on koko äijä, olipa siihen kulunut vaikka koko päivä. 

Haluan omat retkeni esille tuoda ja sitä kautta hyvää oloa myös toisille suoda. Kuvat kauniit nyt lämpöä suokoon, vaelluksemme kauniin esille tuokoon. 

Olen etuoikeutettu, sillä sain jälleen kerran yhdessä viiden naisen ja lisäkseni kahden miehen kera, vaeltaa Etelä-Konneveden kansallispuiston Kolmen vuoren vaelluksen. Matka taittui iloisissa merkeissä ja nauru raikui mökissä missä yövyimme. Pimeäkin kerkisi menomatkalla tulla, mutta se ei vaellustamme pilannut. 

Reitti ei ole helpoimmasta päästä, jonka voitte osittain itsekin todeta, liittymällä seuraamme oheisen kuvien kautta. Nauttikaa näistä maisemista kuten me nautimme .